Vikat päivät kotona meni ihan siivillä, tapailin muutamia kavereita vielä ja kerkesin itkeäkkin etten tuu Suomi-kavereita näkee pitkään aikaan, mut kyllä se tästä, kumminki kaikki on odottamas mua takasin, oon vaan 10kk poissa ja palaan takasin näiden tyyppien luo, tuskallisempaa on sit jättää Jenkkikaverit taakse, niitä en nimittäi tuu iha heti tapaa uudestaan(olettaen et nyt kavereita saan). Muutama sukulainenki kävi moikkailemassa ja viimesiä tuliaisia perheelle haettiin, en näytä teille kuvia vielä, kun mulla saattaa olla muutama innokas host sisko kurkkimassa mun blogia ennen aikojaan, ei pilata yllätystä ;)
 |
Illat alkanu olee jo tosi pimeitä, syksy tulee!
|
 |
| Kerkesin yhet ravut syömään ennenku lähin, en tiiä yhtään tuunko syömää rapuja jenkeissäolon aikana |
 |
| Äiti anto nää mulle lentokentällä, matkasyötäväks, mut avasin ne vasta hotellihuoneessa... Meinaa tulla itku. |
Voin kyllä sanoa että perheen luota lähteminen oli ihan järkyttävä tunne, en ollu itkeny ollenkaa vielä ennen lentokenttää, mutta juuri kun meille sanottiin että nyt kohti turvatarkastusta ja kohden ensimmäistä lentoa, purskahdin itkuun. Muut itkevät vaihtarit ei parantanu olotilaa yhtään, saatika kun osa alkoi lukemaan perheiden ja kavereiden kirjeitä lentokoneessa, puhuttiinkin että taitaa itku olla kahta kauheempaa, kun kaikki ympärilläkin itkee. Mutta hei, vaikka tää kuulostaa kauheen dramaattiselta, niin se pahanolon tunne menee ohi ja pian meki jo puhuttiin miten kiva vuosi kaikilla on edessä ! Vertaistuki ihan huipussaan!
 |
| Tässä sit MELKEEN kaikki (nahkatakki jäikin kotii loppujelopuks) mitä lähti mukaa, tuskallista oli tunkee laukku kiinni jo mennessä... |
Lento Köpenhaminaan meni siis tosi nopeesti ja kentällä juostiinki jo seuraavalle lennolle, joka oliki sitte jo reippaat kaheksan tuntia istumista, ite sain paikan ihan keskeltä konetta, siis ihan sama mistä suunnasta katsoo... Keskeltä konetta rivien perusteella, kuin myös paikan, joka oli liettualaisen parin ja norjalaisen naisen välissä, joista kukaan ei ollu oikeen juttutuulella, joten matka meni aikalailla leffoja katellessa, joissa nyt ei pahemmi ollu kehumista... Muilla suomalaisilla vaihtareilla oli kyllä ollu vähä parempi tuuri noiden vieruskavereiden kanssa, onneksi niin.
 |
| New York! |
Nyt ollaan Jenkeissä New Yorkissa(tai no hotelli Newarkissa), Soft Landing Campillä, 96 muun pohjois-maalasen nuoren kanssa(tai no kaks Saksalaista jätkää eksyny mukaan) ja tänään oltiin siis kiertoajelulla isossa omenassa, niin turisti olo et oksat pois. Nähty, kuultu, koettu ja maistettu lähestulkoon kaikki, tai ainakin siltä tuntuu. Meijän opas oli tosi mahtava tyyppi ja ties kyllä vastata tasan kaikkeen mitä keksi kysyä, vei meitä kattomaan kaikki isoimmat ja tärkeimmät nähtävyyden ja paljon paljon telkkareista ja sarjoista tuttuja paikkoja, oli huippu päivä! Kuvia laittelen sitten samalla kun kirjotan postauksen koko leiristä.
 |
| Joku turisti tuol Nykin kaduilla nyt viilettää meneen pari päivää. /kuvan otti Anette/ |
-Milla
/kuvat omia/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti