Soft Landing Camp

Nyt on Soft Landing Camp paketissa ja matka host perheeseen juuri saanut päätöksensä! Soft Landing Camp oli siis New Yorkissa järjestetty orientaatioleiri tulevalle vaihtovuodelle, leirillä käytiin isoimmilla nähtävyyksillä, shoppailtiin ja käytiin huvipuistossa. Parina iltana meillä oli myös pienimuotoisia luentoja mm. koulun aloittamisesta ja host perheen arkeen tottumisesta. Leiri oli kokonaisuudessaan ihan huippu!

Central Park

Day 1:
Saapuminen Newarkin kentälle ja majoittuminen hotellille. Meidät haettiin kentältä paikallisilla shuttle-busseilla, oli tosi kummallisen näköisiä menopelejä, enkä olis uskonu että sellasessa ois ilmastointi! (kuvaa bussista ei tietienkään tullu otettua) Itsellä kävi kiva tuuri ja pääsin samaan huoneeseen kahden muun suomalais-tytön kanssa, meillä oli tosi kivaa ja naurua kuulu ehkä enemmän kuin tarpeeksi. Illalla meillä oli myös ensimmäinen luento.

Alice in Wonderland-patsas
Omasta mielestäni tää patsas oli tosi nätti!

Mun luksuslukaali hotellilla...

Oreo bubbletea <3

Tässä on vaan puolet kaikista vaihtarinuorista

Day 2:
Kiertoajelupäivä! Aamulla klo. 8.00 bussi haki meidät hotellilta, ajettiin noin 30min New Yorkiin ja napattiin Mike kyytiin, meidän opas. Mike oli todella mukava ja hauska, tiesi tosissaan mistä puhui ja vei meitä suurimpien nähtävyyksien lisäksi moniin tv:stä tuttuihin paikkoihin. Meille kerrottiin myös paljon triviaa yleistietojen lisäksi.

Grand Central Terminalissa maistoin ensimmäistä kertaa New Yorkin pizzaa, oli muuten iha mielettömän hyvää! Rasvaa, rasvaa ja rasvaa, siinä se Amerikka tais olla aika tiivistettynä. Vapauden patsaalla ei keretty käymään, mutta kuvia saatiin niin läheltä kuin voitiin, toki itse jätin sit isomman objektiivin hotellille, niin kuvat on aika säälittäviä... Yritystä oli!

Tää on tää "hyvä yritys"- kuva vapauden patsaasta

Päivä oli PITKÄ, mutta ihan mahtava, ei varmana kerkeis nähdä noin paljoa yhdessä päivässä, jos olisi itsekseen lähtenyt kiertelemään järjettömän kokosta Manhattania. Tiesittekö muute et se jaetaa (seitsemään) osaan? Ihan järjetön. Huomaa muuten että alkaa toi englanti tarttua, ku osaa sanoista saa jo miettiä mitä ne on suomeksi...

Day3:
Vapaapäivä Manhattanilla! Aamulla saatiin nukkua tuntia pidempään, ennenkuin bussi tuli hakemaan. Ajettiin Manhattanille ja meidät päästettiin vapaavalintaisissa ryhmissä liikenteeseen. Meidän porukassa oli neljä suomalaistyttöä, ei montaa, mutta oli ihan huikea päivä! Saatiin liikkua valtavassa kaupungissa oman mielen mukaan, mistä itse tykkäsin tosi paljon. Käytiin kymmenissä kaupoissa kuluttamassa rahaa, mulle tarttu mukaan viis paitaa ja postikortteja, siinä se sitte olikin mun osalta. Ei löydetty sitä hitsin Hollisteria, vaikka kysyttiin usealta ihmiseltä.

M&Ms kauppa

Times Square

Lisää Times Squarea

Piti siis olla Loki, Princess ja Cube, mut eiks se oo se juttu et Starbucksissa nimet on aina väärin kirjotettu? :D

Day 4:
Six Flags-huvipuisto! IHAN HUIPPUA! Oon niin huvipuisto ihminen ku olla ja voi, oon ihan elementissäni kaikenmaailman laitteissa! Six Flags tarjosikin sitten astetta hurjempaa laitetta, mm. MAAILMAN korkeimman vuoristoradan (kunga ga) joka kulki 128mailia tunnissa. Pakko myöntää kyllä että meinasin jänistää Kunga ga:sta, mutta onneksi en! Muut isot vuoristoradat, kuten Batman, Superman(vaunuissa oltiin mahallaan, vähänkuin Särkänniemen Trombi) ja Green Lantern (tää vuoristorata ajettiin SEISOALLAAN) teetti tarpeeks adrenaliinia jopa mulle! Suomesta ei löydy yhtäkään korvaavaa laitetta yhdellekkään noista mahtiradoista.

Tässä ei näy kaikki huvipuiston vuoristoradat

Ainoo laite jonka tajusin kuvata...

Emmi, mä, Anette ja Kariina taustalla, täl porukal mentii ja kovaa Six Flags:issä!

Day5:
Lentopäivä! 5.30 piti kellon soida, mutta oon taitava sammuttamaan herätyksiä unissani (siis oikeesti sammutin viisi herätystä UNISSANI). Onneks olin ennakoinu ja pyysin yhtä toista tyttöä tulla koputtamaan oveen jos mua ei näy aamupalalla 5.50 aikaan, niin en nukkunut ohi mun lähdön. 6.30 lähti siis bussi hotellilta kohden lentokenttää. Eka lento meni mutkattomasti, istuin tanskalaisen vaihtarin vieressä ja juteltiin niitä näitä.

Kun päästiin Dallasiin, selvisi että mun jatkolento Denveriin on peruttu, Dallasissa olleen ukkosmyrskyn takia... Noh onneksi mun seurana oli tanskalainen vaihtari, joka oli myös menossa Denveriin, voitiin jakaa tuntemuksia ja edelleen väitän että mun kaks äitiä toinen Suomessa ja toinen Coloradossa oli paljon enemmän kierroksilla, kuin mä. Lopulta kumminkin pääsin host perheen luo ja loppu hyvin, kaikki hyvin :) Seuraavaks sitten kuulumisia miten ensimmäinen viikko kuluu host perheessä, kun koulukaan ei ole vielä alkanut.

Colorado!

-Milla

On The Road!

Vikat päivät kotona meni ihan siivillä, tapailin muutamia kavereita vielä ja kerkesin itkeäkkin etten tuu Suomi-kavereita näkee pitkään aikaan, mut kyllä se tästä, kumminki kaikki on odottamas mua takasin, oon vaan 10kk poissa ja palaan takasin näiden tyyppien luo, tuskallisempaa on sit jättää Jenkkikaverit taakse, niitä en nimittäi tuu iha heti tapaa uudestaan(olettaen et nyt kavereita saan). Muutama sukulainenki kävi moikkailemassa ja viimesiä tuliaisia perheelle haettiin, en näytä teille kuvia vielä, kun mulla saattaa olla muutama innokas host sisko kurkkimassa mun blogia ennen aikojaan, ei pilata yllätystä ;)

Illat alkanu olee jo tosi pimeitä, syksy tulee!

Kerkesin yhet ravut syömään ennenku lähin, en tiiä yhtään tuunko syömää rapuja jenkeissäolon aikana

Äiti anto nää mulle lentokentällä, matkasyötäväks, mut avasin ne vasta hotellihuoneessa... Meinaa tulla itku.

Voin kyllä sanoa että perheen luota lähteminen oli ihan järkyttävä tunne, en ollu itkeny ollenkaa vielä ennen lentokenttää, mutta juuri kun meille sanottiin että nyt kohti turvatarkastusta ja kohden ensimmäistä lentoa, purskahdin itkuun. Muut itkevät vaihtarit ei parantanu olotilaa yhtään, saatika kun osa alkoi lukemaan perheiden ja kavereiden kirjeitä lentokoneessa, puhuttiinkin että taitaa itku olla kahta kauheempaa, kun kaikki ympärilläkin itkee. Mutta hei, vaikka tää kuulostaa kauheen dramaattiselta, niin se pahanolon tunne menee ohi ja pian meki jo puhuttiin miten kiva vuosi kaikilla on edessä ! Vertaistuki ihan huipussaan!

Tässä sit MELKEEN kaikki (nahkatakki jäikin kotii loppujelopuks) mitä lähti mukaa, tuskallista oli tunkee laukku kiinni jo mennessä...

Lento Köpenhaminaan meni siis tosi nopeesti ja kentällä juostiinki jo seuraavalle lennolle, joka oliki sitte jo reippaat kaheksan tuntia istumista, ite sain paikan ihan keskeltä konetta, siis ihan sama mistä suunnasta katsoo... Keskeltä konetta rivien perusteella, kuin myös paikan, joka oli liettualaisen parin ja norjalaisen naisen välissä, joista kukaan ei ollu oikeen juttutuulella, joten matka meni aikalailla leffoja katellessa, joissa nyt ei pahemmi ollu kehumista... Muilla suomalaisilla vaihtareilla oli kyllä ollu vähä parempi tuuri noiden vieruskavereiden kanssa, onneksi niin.

New York!

Nyt ollaan Jenkeissä New Yorkissa(tai no hotelli Newarkissa), Soft Landing Campillä, 96 muun pohjois-maalasen nuoren kanssa(tai no kaks Saksalaista jätkää eksyny mukaan) ja tänään oltiin siis kiertoajelulla isossa omenassa, niin turisti olo et oksat pois. Nähty, kuultu, koettu ja maistettu lähestulkoon kaikki, tai ainakin siltä tuntuu. Meijän opas oli tosi mahtava tyyppi ja ties kyllä vastata tasan kaikkeen mitä keksi kysyä, vei meitä kattomaan kaikki isoimmat ja tärkeimmät nähtävyyden ja paljon paljon telkkareista ja sarjoista tuttuja paikkoja, oli huippu päivä! Kuvia laittelen sitten samalla kun kirjotan postauksen koko leiristä.

Joku turisti tuol Nykin kaduilla nyt viilettää meneen pari päivää. /kuvan otti Anette/

-Milla

/kuvat omia/

Pohjustus postauskokäkö?

Nyt vihdoin sain itseäni niskasta kiinni sen verran että tein vaihtariblogin kaikille tutuille ja tuntemattomille luettavaksi miten mun vuosi Jenkeissä lähtee vauhtiin! 

Tähän alkuun varmaan hyvä kertoa että minne sitä ollaan menossa: Fort Collins- kaupunkiin Coloradon osavaltiossa. Etäisyys noin 2h pääkaupunki Denveristä. 

Lähes keskelle mennään, perhe onki jo luvannut viedä naapuriosavaltioihin!

Mun host perhe on mulle ihan unelma. Vanhempien ja viiden nuoremman sisaruksen lisäksi saan kolme koiraa ja kaksi kissaa seuraksi! (Ainiin onhan perheellä myös 6 kanaa, mutta host siskot on sanonu että niistä tykkää vaan perheen äiti, arvatkaapa kukahan ne kanat sitten ruokkiikin :D ) Mun Suomiperheessä oon ainoa lapsi, mut oon aina haaveillu pikkusisaruksista ja nyt saan niitä viis kerralla, oon ihan onnessani! Kerron lisää varmaan mun perheestä, kun pääsen Jenkkiperheen luo ja toki saan sovittua että miten paljon heistä saan mainita blogissani jatkossa :)

Koulu johon menen on nimeltään Liberty Common High School, joka on Prep School eli vähän korkea tasoisempi koulu, joka valmistaa oppilaita yliopisto opiskeluun. Mun koulussa on noin 400 oppilasta, eli puolet pienempi kuin mun nykyinen koulu Suomessa, tulee vähän peruskoulu mieleen tosta oppilasmäärästä... Mun kaikki host sisarukset käy samaa koulua mun kanssa, joten ihan huojentava fiilis näin alkuun että siellä on ainakin 4 tuttua ennakkoon, vaikka ne onki kaikki nuorempia.

Tää kotkalogo on kaikissa koulun peliasuissa ja joissakin koulun vaatteissakin

Vielä koulun nettisivut: http://www.libertycommon.org/high-school/

Mun lento kohden USA:ta tapahtuu 13. päivä tätä kuuta, ensiviikon keskiviikkona, IIKS! Rehellisesti sanottuna jännittää, mutta ei oo vielä sellaista jännitystä että maha ois kipeä ja jalat ei meinaa kantaa, toivottavasti ei tulisikaan... On se tosi outoa lähteä 10kk ajaks pois kotoota, mutta tiiän että kaikki täällä jää odottamaan, perhe, sukulaiset, kaverit ja muut tutut.

Mulla on tuttuja aikasemmin käyny vaihdossa ja kaikki on tullu kokemusta rikkaampana takasin, muistan että ekan kerran vaihto-oppilaaksi lähöstä puhuin pari vuotta sitten ja nyt lukion ekan vuoden mennessä eteenpäin lopullinen päätös sit lähteä itekki tuli varmaksi. Toki telkkarista kuulee kauhutarinoita vaihtovuosista, mutta mulla itellä on nyt loistava fiilis lähteä vaihtoon.

Tässä vielä pitäis keretä kirjottaan ennen lähtöä jenkkeihin, kun tossa myrskyn lailla alotan pakkaamisen! (Oon mä sentää listannu jo asioita, mutta missä kaikki asiat on onki iha toine juttu....) Hyvää viikonalkua kaikki, kuullaan piakkoin taas! 

-Milla

/kaikki kuvat googlesta/